Kärsitkö tietämättäsi talassofobiasta?

Jokainen lukija osaa varmasti samaistua inhottavaan tunteeseen, kun järvessä uidessa joku merilevä tai muu kasvillisuus kietoituu jalan ympärille. Paniikinomaisesti huidot ja potkit jalkaa, jotta jalkaasi takertunut limainen ja erittäin etovan tuntuinen olio/olento/hirviö poistuisi sinusta. Jotkut teistä saattaa jopa alkaa miettimään, mitä muuta siellä veden alla mahtaa olla. Vaaniikohan joku jättikala juuri kankkuasi, valmiina hyökkäämään. Itse yleensä tässä kohtaa nousenkin pois vedestä – ei se uiminen edes ole niin kivaa, ja sitä paitsi olin muutenkin juuri lähdössä. Se siitä, uintireissu pilalla. Et välttämättä ole kuullut termistä talassofobia, mutta saatat kärsiä siitä tietämättäsi asiasta. Nekin, jotka ovat kuulleet moisesta pelkotilasta saattavat erehtyä, että talassofobia koskee ainoastaan pelkoa (valta)merta kohtaan. Nimitys tulee kreikkalaisesta sanasta “thalassa” eli meri, ja virallinen määritelmäkin kertoo, että talassofoobikko kärsii voimakkaasta ja hellittämättömästä meripelosta tai merellä kulkemisen pelosta (esimerkiksi veneellä). Talassofobia on kuitenkin niin sanotusti laajentunut kattamaan pelkotiloja mitä tahansa suuria tai syviä vesiä kohtaan. Muun muassa valtameren tuntemattomuus, aallot, liian kauas rannasta ajautuminen ja tummat vedet, joissa ei näe pohjaa ovat yleisiä talassofobian aiheuttajia. Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa aquafobiaan eli vesikammoon. Aquafoobikko jännittää pääsääntöisesti hukkumista ja täten pelkää vettä kokonaisuudessaan. Jopa suihkussa käyminen voi aiheuttaa aquafoobikolle ahdistusta. Talassofoobikko puolestaan pelkää juurikin luonnollisia vesistöjä ja niiden avoimuutta, syvyyttä ja tuntemattomuutta. Talassofoobikko harvemmin pelkää uima-altaita, aquafoobikko puolestaan usein pelkää näitäkin.

 

Talassofobia on yllättävän yleinen haitta. Toki kiistoja aiheuttaa se, kärsiikö joku aidosta fobiasta vai pelkästään jostain asiasta aiheutuneesta jännityksestä tai ahdistuksesta. Monet terveydenhuoltoalan ammattilaiset sanovat, että fobian diagnosoiminen vaatii sen, että henkilön pelko on hyvin irrationaalinen ja ylitsepääsemätön, jopa aiheuttaen järjesvastaisia tekoja tai ajatuksia. Talassofobiassa erikoista on se, että pelkotila on suhteellisen rationaalinen, sillä eihän esimerkiksi meriä ole tutkittu lähes lainkaan. Näin ollen siellä voi ihan oikeastikin vaania ties mitä eläinlajeja ja vaaroja, joista emme vielä tiedä. Siksi toisekseen, meri ja muut voimakkaasti virtaavat vesistöt voivat olla todella vaarallisia ja moni on niissä menettänytkin henkensä. Talassofobiaan usein liittyy aaltojen lisäksi nimenomaan suolaisen veden pelko, tosin Suomessa järvivesistöistä ahdistuminen on yleisempää (etenkin pimeät sellaiset). Esimerkiksi järvi, jossa on pimeä vesi ja mutapohja varmasti aiheuttaa jännitystä yllättävän monissa ihmisissä. Siinä yhdistyy tuntemattomuus, sillä ihminen ei näe kovinkaan syvälle veden pinnan alle, sekä inhottavan tuntuinen pohja jalan alla. Matkabloggaaja Lissa Rankin puolestaan seikkailee paikoissa, joissa on useimmiten avoimia, voimakkaita vesistöjä kuten meriä. Rankin kertoo, että hänen talassofobiansa estää veteen menemisen lähinnä sen suolaisuuden ansiosta – häntä inhottaa suolaveden kirvely iholla – sekä merenelävien koskettelemaksi joutumisen takia. Lissa Rankin on erityisen vahva uimari, mutta talassafobia haittasi hänelle mieluista harrastusta. Nainen kuitenkin pahitti fobiansa pakottamalla itsensä uimaan.

Terapiamuodot

Matkabloggaaja Lissa Rankin pääsi talassofobiastaan, kun hän pakotti itsensä mereen ja yllättyi ympärillensä muodostuneiden delfiinien ystävällisyydestä. Rankin kertoo, että olisi saattanut jäädä tästä uskomattomasta kokemuksesta paitsi, jos olisi antanut pelolleen vallan. Hän sinnikkäästi vietti aikaa meren äärellä pelostaan huolimatta ja lopuksi pääsikin siitä eroon. Monet kertovat, että säännöllinen uiminen, itsensä ylittäminen uusilla uimapaikoilla sekä esimerkiksi kaverin kanssa veteen meneminen edesauttaa talassofobiasta pääsyä. Kuten monet muutkin fobiat, talassofobiakin vaatii sitkeyttä ja eräänlaista siedätyshoitoa. Tätä sanotaan tässä yhteydessä upotusterapiaksi. En kuitenkaan suosittele suoraan upotusterapiaan hakeutumista, jos koet kärsiväsi talassofobiaksi. Perinteiset hoidot sisältävät lähinnä psykoterapiaa ja pelkotilan perimmäisen syyn selvittämistä.

Terapiamuodot