Korallieläimet

Korallieläimet ovat kauniita ja värikkäitä polttiaiseläimiä, jotka elävät pääasiassa päiväntasaajan molemmin puolisilla trooppisilla tai subtrooppisilla merialueilla. Korallieläimiä on elänyt merissä jo 500 miljoonaa vuotta sitten, joten nämä tähtimäiset ja kasvinnäköiset riuttaeliöt ovat pisimpään säilynyt polttiaisluokka merieläinten joukossa.

Korallit ovat säteittäissymmetrisiä, ja ne jaetaan kahteen erilaiseen alaluokkaan korallin symmetriatasojen mukaan. Ensimmäinen alaluokka on sulkakorallit ja toinen kukkakorallit. Kukkakorallin suun ympärillä on kuusi tai kuudella jaollinen määrä pyyntilonkeroita. Sillä on kuusi täydellistä väliseinää ruoansulatusontelossa. Sulkakoralleilla taas on kahdeksan pyyntilonkeroa ja kahdeksan täydellistä väliseinää vatsaontelossa.

Korallit voivat elää kovalla alusta tai hiekassa ja liejussa meren pohjassa. Ne viihtyvät parhaiten trooppisilla ja subtrooppisilla merialueilla, joilla meriveden lämpötila säilyy yli 20° C ympäri vuoden. Koralleja esiintyy myös kylmänveden koralleina, jotka esiintyvät syvemmässä ja kylmemmässä vedessä.

Kivikorallit

Kivikorallit ovat polttiaiseläinten lahko, joka kuuluu korallieläimiin ja kukkakoralleihin. Kivikorallit ovat monimuotoisia ja värikkäitä usein yhdyskuntina eläviä merieläimiä. Kivikorallit rakentavat aragoniitista kalkkirunkoa, joista koralliriutat suurelta osin muodostuvat. Kivikorallien jaottelu kivi-, kasvi- tai eläinkuntaan oli varhaisille tiedemiehille vaikea tehtävä. Itse polyyppi on eläinkuntaa ja sen rakentama korallirunko kiveä. Monilla korallilajeilla on välttämättömässä symbioosissa eläviä kasvikuntaa edustavia leviä seuranaan.

Kivikorallien lisääntyminen tapahtuu jakautumalla tai levittämällä sukusoluja mereen. Meressä ajelehtivat hedelmöittyneet sukusolut voivat aloittaa uusia koralliyhteiskuntia kulkiessaan virtausten mukana. Lähelle toisiaan levinneiden yhteiskuntien välillä alkaa usein kiivas taistelu. Koralleilla on käytössään kemiallisia aseita, joita ne käyttävät toisiaan vastaan sekä saalistamiseen ja puolustautumiseen pedoilta.

Koralliyhdyskunnat voivat kasvaa kooltaan suuremmiksi joko niin, että polyypit kasvattavat pohjaansa lisää aragoniittia, tai sitten polyypit voivat jakautua suvuttomasti, jolloin uusi jakautunut polyyppi alkaa rakentaa omaa pohjakuppiaan. Yhdyskunnat voivat olla muodoltaan hyvin moninaisia, esimerkiksi pallomaisia, levyjä tai pensasmaisia. Saman heimon lajit voivat kasvaa eri tavalla, mutta toisaalta eri heimojen lajit voivat muistuttaa kasvutavaltaan toisiaan. Pintarakenteeltaan koralliyhteiskunta voi olla kennomainen, sokkelomainen tai yksilöllinen. Runkorakenne voi olla haaroittuva, levymäinen, pallomainen tai pylväsmäinen.

Pehmytkorallit

Pehmytkorallit ovat hyvin kauniita ja värikkäitä sienen tai kasvin näköisiä asukkaita koralliriutalla. Pehmytkoralleissa elää usein symbioosissa leviä, jotka käyttävät yhteyttämistä ravinnon hankkimiseen. Pehmytkorallin polyyppieläin taas pyydystää pyydystyslonkeroillaan planktonia vedestä. Pehmytkorallit eivät käytä samanlaisia kemiallisia aseita puolustautumiseen ja aggressiiviseen hyökkäykseen niin kuin kivikorallit. Pehmytkorallit lisääntyvät joko jakautumalla suvuttomasta tai laskemalla sukusoluja veteen.

Ravinto

Korallieläimet käyttävät ravinnokseen pääasiassa planktonia, mutta eräät korallit saalistavat myös suulonkeroidensa polttiaissoluilla selkärangattomia pienieliöitä ja pikkukaloja. Korallin suulonkeroiden välissä on nieluputki, joka jakautuu osittaisilla ja täydellisillä väliseinillä ruoansulatuslokeroihin kasvattaen sulattavaa pinta-alaa. Väliseinissä on myös polttiaissoluja, ruoansulatusentsyymejä erittäviä soluja ja sukupuolirauhaset.

Merivuokot

Merivuokkoja elää kaikissa maailman merissä aivan matalimmilta vuorovesirannoilta yli 10 kilometrin syvyyksiin asti. Suurin lajirunsaus merivuokkojen osalta löytyy kuitenkin trooppisista vesistä. Merivuokot ovat kukkakoralleihin kuuluvia selkärangattomia meduusan lähisukulaisia.

Merivuokot elävät kasvien tapaan lähes paikallaan ja odottavat saalista. Merivuokon kukkamaisen rakenteen lonkeroissa on nematokystejä eli polttiaissoluja. Jokaisen polttiaissolun sisällä on ohut kierteinen ja piikkipäinen myrkyn täyttämä ontto rihma. Merivuokon saaliiksi käy mikä tahansa kosketusetäisyydelle tuleva otus, kuten kalat, madot, pienet äyriäiset tai planktoneläimet. Kosketettaessa tuhannet polttiaissolut laukeavat sekunnin murto-osassa, rihmat sinkoutuvat ulos ja lävistävät uhrin ihon vapauttaen myrkkynsä. Merivuokko nielee kuolleen tai lamaantuneen saaliin kokonaisen ja sulattaa sen ontelossaan.

Merivuokkojen kanssa symbioosissa elää vuokkokaloja, joka piilottelee merivuokon polttavien lonkeroiden suojassa. Vuokkokalan limakerros ihan pinnalla suojaa sitä itseään merivuokon polttiaisnesteeltä. Merivuokko taas hyötyy kalan tiputtelemista ruoantähteistä.