Meduusat – merten polttavat hyytelömöykyt

Meduusojen fossiileista vanhimmat ovat yli 600 miljoonaa vuotta vanhoja, joten meduusoja on elänyt jo prekambrikaudella. Meduusa kuuluu polttiaiseläimiin, ja sille tunnusomainen kupolimainen ruumiinrakenne koostuu sen hyytelömäisestä uimakellosta, jota supistamalla ja laajentamalla meduusat uivat eteenpäin, sekä uimakellon reunassa olevista pyyntilonkeroista. Uimakellon alapuolella sijaitsee meduusan suu, jota ympäröi neljä suuliuskaa. Suu johtaa ontelovatsaan. Meduusoilla on pelkkä yksinkertainen hermosto, eikä mitään varsinaisia elimiä, kuten aivoja tai sydäntä. Ravinnon lopullinen sulatus tapahtuu pieninä hiukkasina meduusan sisäisen ja ulkoisen solukerroksen välissä olevan hyytelömäisen mesoglean yksittäisten solujen sisällä.

Levinneisyys ja elämä

Meduusoja esiintyy kaikilla merialueilla. Suomen vesialueilla tavataan vakituisesti yhtä meduusalajia, korvameduusaa. Meduusojen elämänkaari koostuu kahdesta päävaiheesta. Polyyppivaiheessa meduusa elää merenpohjaan kiinnittyneenä, josta se kehittyy vähitellen vapaaseen meduusavaiheeseen. Meduusanaaraan sukusolut hedelmöittyvät, kun se syö koiraan veteen rihmana laskemat siittiöt. Sukusoluista kehittyy planula-toukkia, jotka uivat meren pohjaan, jossa ne muuttuvat polyyppimaisiksi yksilöiksi. Polyyppimuodossaan ne käyttävät ravinnokseen planktonia ja alkavat muodostua efyra-toukiksi, jotka kehittyvät jälleen aikuisiksi meduusoiksi, joka on meduusan elinkaaren viimeinen vaihe. Syyskesällä ja syksyllä kuolevat meduusayksilöt saapuvat rannikolle ”meduusakukinnan” muodossa.

Meduusat ovat petoja, jotka käyttävät saalistukseen pyyntilonkeroitaan. Ne saalistavat lähinnä eläinplanktonia sekä pieniä kaloja ja äyriäisiä. Meduusa lamauttaa saaliinsa pyyntilonkeroidensa polttiaissoluilla, joista sinkoutuu kosketettaessa pieniä myrkkyharppuunoita. Myrkkyharppuunat ovat kiinni meduusan lonkeroissa pienillä kiinnityssiimoilla, jotka estävät saalista pakenemasta. Kun meduusa on tainnuttanut saaliinsa, sen pyyntilonkerot siirtävät saaliin hitaasti meduusan suuhun. Suusta saalis kulkeutuu ruoansulatusonteloon.

Kolme tappavaa meduusaa

Vaikka monet merissä kelluvista värikkäistä ja erikokoisista meduusoista ovat täysin harmittomia ja vaarattomia ihmiselle, on eräillä näistä käytössään myrkkyä, joka kuuluu luonnon tappavimpiin. Jotkut vähäpätöisen näköiset vedessä lilluvat hyytelömöykyt voivat aiheuttaa ihmiselle hengenvaaraan, kun niiden pyyntilonkeron polttiaissolut rikkovat ihon ja ruiskuttavat sen alle kivuliaan tainnuttavaa myrkkyä.

Yksi ihmiselle hengenvaarallisista meduusoista on portugalinsotalaiva, joka ajelehtii eteenpäin aaltojen mukana. Portugalinsotalaivat ovat aiheuttaneet hukkumiskuolemia, kun uimari on takertunut sen pitkiin lonkeroihin ja poltinsolujen aikaansaamat kivut tainnuttavat uimarin. Tätä meduusalajia esiintyy trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla.

Australian ja Kaakkois-Aasian merialueilla viihtyvät ampiaismeduusat kykenevät tappamaan myrkyllään ihmisen, ellei tämä pääse välittömästi hoitoon. Australiassa ampiaismeduusan aiheuttamia kuolemantapauksia on todettu useita kymmeniä. Vielä vaarallisempi on pienen pieni, vain muutaman sentin mittainen irukandji, joka viihtyy trooppisissa merissä esimerkiksi Australian pohjoisrannikolla. Tämän pienen hyytelöeläimen myrkky on yksi maailman voimakkaimmista, poltinsolun pisto aiheuttaa valtavat kivut, joita ei voi lievittää edes kipulääkkeillä. Pisto voi aiheuttaa ilman nopeaa sairaalahoitoa aivoverenvuodon ja sydänpysähdyksen.

Mikäli meduusa polttaa uimaria vedessä, tulee uida välittömästi rantaan tai veneeseen, sillä myrkky saattaa halvaannuttaa. Meduusan aiheuttamaan vammakohtaa ei tule koskea tai kaataa mitään alkoholipitoista puhdistusainetta. Myrkkyharppuunoiden väkäset voivat takertua hangatessa tiukemmin ihoon. Tehokkain ensiapu on viinietikka. Pahassa tapauksessa on hakeuduttava tarvittaessa hoitoon.

Meduusat Itämeressä

Meduusat ovat melko tavanomaisia asukkeja myös Itämeressä ja esimerkiksi Helsingin aluevesillä, joilla meduusat voivat esiintyä myös pääkaupunkiseudun uimarannoilla. Suomenlahden ja Saaristomeren vesissä meduusat saattavat toisinaan ilmetä suurinakin esiintyminä. Eteläisellä Itämerellä tavataan pääasiassa korvameduusaa, mutta siellä on mahdollista törmätä myös toisinaan Suomen rannikolle osuviin hiusmeduusoihin, jotka eivät kuitenkaan kuulu pysyvästi alueen lajistoon.

Korvameduusoja on tavattu runsaasti Helsingin uimarannoilla esimerkiksi Hietaniemessä, Suomenlinnassa ja Lauttasaaressa, mutta ne ovat harmittomia uimareille. Korvameduusat voivat kasvaa ihmisen kämmenen kokoisiksi. Vaikka niillä on saaliin tainnuttamiseen tarvittavia polttiaissoluja, ovat ne kuitenkin harmittomia ihmiselle. Ongelmalliseksi suuret meduusalautat voivat osoittautua esimerkiksi ajautuessaan voimalaitosten jäähdytysvedenottojärjestelmään, jossa ne voivat aiheuttaa tukkeutumisia.