Mustekalat – valepukujen mestarit

Mustekalat kuuluvat pääjalkaisten nilviäisluokkaan. Nimensä mukaisesti pääjalkaiset muodostuvat pelkästään päästä ja jaloista. Mustekalojen pää on suuri ja sen silmät ovat hyvin kehittyneet. Mustekaloilla on suun ympäröimänä kahdeksan tai kymmenen lihaksikasta lonkeroa, jotka on varustettu imukupein. Suussaan mustakaloilla on kaksi papukaijannokkamaista kitiinileukaa ja raastinkieli. Mustekaloilla on kaksi kidusta pussimaisessa lihaksikkaassa vaippaontelossaan. Mustekaloilla on kolme sydäntä, pääsydän ja kaksi kiduksiin verta pumppaavaa kidussydäntä.

Pääjalkaisia tunnetaan nykyään noin 650 erilaista lajia, joiden lisäksi on löydetty tuhansia sukupuuttoon kuuluneita lajeja fossiileina. Monesti kaikista pääjalkaisista käytetään nimitystä mustekala, mutta ne muodostavat kuitenkin vain toisen kahdesta pääjalkaisten alaluokasta, joista toinen alaluokka on helmiveneet.

Mustekalat elävät lähes kaikissa merissä ja kaikenlaisissa syvyyksissä. Itämeren sisäosissa tai sisävesissä mustakalat eivät selviä. Mustakalat voivat elää aivan pintavesissä tai meren pohjalla, myös niiden koot vaihtelevat suuresti. Suurimmat jättiläis- ja kolossikalmarit voivat olla jopa 13 metriä pitkiä ja painaa puoli tonnia. Vastaavasti pienimmät mustekalalajit ovat vain noin senttimetrin kokoisia.

Monitaitoiset mustekalat

Mustekalat ovat aktiivisia petoja, joiden saaliiksi sopivat muun muassa äyriäiset, kalat ja muut nilviäiset, mutta sen lisäksi ne ovat itse haluttua riistaa muille pedoille. Mustekaloilla ei ole suojanaan panssaria, joten ne tarvitsevat muunlaisia keinoja puolustautumiseen. Useat mustekalat kykenevät vaihtamaan väriään hetkessä, ja ne voivat myös turvautua valepukuihin.

Mustekalojen ihossa on kromatoforeiksi nimitettäviä värisoluja, joita ympäröiviä lihaksia supistamalla ja rentouttamalla mustekala kykenee säätelemään salamannopeasti väritystään ja kykenee nostattamaan iholleen pintakuvioita. Mustekalan iholla on tuhansia värisoluja, joista jokainen saa omat yksilölliset ohjeensa hermoston välityksellä alle sekunnissa. Värisolujen lisäksi mustekalan iholla on peilisoluja, jotka avustavat heijastamalla ympäristön värejä samalla kun mustekala maastoutuu sulauttamalla ihonsa ympäristön väreihin. Värejä mustekalat käyttävät myös keskinäiseen viestintään, esimerkiksi ilmaisemaan mielialaansa ja vaikkapa paritteluhalukkuutta.

Mustekalat voivat myös matkia muita eläimiä ja turvautua näin valepuvun antamaan suojaan. Kaikkein tehokkaimmin tämän tekee matkijatursas, joka kykenee omaksumaan useita erilaisia valepukuja. Matkijatursas voi esimerkiksi tekeytyä vaaran uhatessa myrkylliseksi merikäärmeeksi saalistajan hämäämiseksi. Tällöin se omaksuu merikäärmeen mustakeltaisen raidoituksen, piilottaa kuusi lonkeroaan ja kurottaa kaksi lonkeroa toisistaan poispäin muistuttamaan käärmeen vartaloa. Pienemmän urokset voivat myös hämätä vahvempaa urosta tekeytymällä itse naaraaksi vaihtamalla värityksensä, jolloin ne pääsevät naarasta vartioivan suuremman uroksen huomaamatta naaraan luokse.

Pakenijat

Mustekaloilla on kahdeksan tai kymmenen lonkeroa. Kymmenlonkeroisiin mustekaloihin kuuluvat seepiat ja kalmarit, kahdeksanlonkeroisia taas ovat tursaat.  Kalmareiden koko voi vaihdella yli kymmenestä metristä aivan pieniin lilliputteihin. Seepioilla on sisäinen tukiranka uintisyvyyden säätelyyn. Tursas on todellinen pakoekspertti, sen ruumis on pelkkää lihasta suun nokkaosaa lukuun ottamatta ja se kykenee muuttamaan muotoaan ja käyttämään tätä ominaisuutta todella tehokkaasti hyväkseen. Jopa satoja kiloja painavat tursaat kykenevät luikertelemaan hyvin ohuissa käytävissä ja ahtautumaan todella pienistä raoista. Tursaat osaavat jopa pyörittää auki purkkien kansia ja ratkoa ongelmia.

Tursaat voivat toimia uhkaavassa tilanteessa kuten sisiliskot ja irrottaa yhden lonkeroistaan paetessaan. Saalistaja ihmettelee sätkivää ja väritystään vaihtavaa uloketta samalla kun tursas pakenee vähin äänin paikalta. Irronneen lonkeron tilalle kasvaa ajan myötä uusi samoin kuin sisiliskon häntä. Eräs mustekalojen tunnetuimmista puolustuskeinoista vaaran uhatessa on suihkuttaa tummaa väriä laajaksi pilveksi veteen ja paeta sen turvin. Mustekalan muste lamauttaa saalistajan makuaistin ja ärsyttää tämän silmiä.

Mustekalat liikkuvat tavallisesti ryömimällä pohjaa pitkin. Uidessaan ne etenevät joko lonkeroitaan liikuttelemalla tai purskauttamalla vesisuihkuja kidusontelostaan tulevan putken kautta suihkumoottorin tavoin. Lihaa syövät mustekalat ovat tehokkaita petoja, jotka voivat saalistaa jopa pieniä haita.