Totuus haiden hyökkäyksistä

Kun puhutaan pelätyimmistä eläimistä kautta maailman, on hai varmasti kärkisijoilla. Peter Benchleyn romaani Tappajahai ja sen pohjalta tehty, vuonna 1975 ilmestynyt elokuva, eivät varmasti ole ainakaan vähentäneet näitä pelkoja. Steven Spielbergin ohjaama elokuva oli varmasti tehosteineen todella vaikuttava ja kauhistuttava, mutta se oli myös tosiasioita vääristelevä. Mutta mikä oikein on totuus pelätyistä haikaloista ja niiden hyökkäyksistä ihmistä kohtaan? Katsotaanpa hieman mitä tietoa tästä on saatavissa.

Valkohai ja muut hailajit

Valkohai on suurikokoinen hailaji, joka voi kasvaa jopa 6 metrin pituuteen ja painaa 2 tonnia. Ei tosiaan mikään pikkusintti, vaan maailman kookkain petokala on siis kyseessä. Useimpien muiden hailajien tavoin valkohai tosiaan on lihansyöjä, mutta sen ravinto koostuu rauskuista, merikilpikonnista ja muista merenelävistä; se on merten ravintoketjun kiistattomalla huipulla, ja on äärimmäisen tehokas tappaja. Toisin kuin yleensä luullaan, valkohai ei kuitenkaan ole mikään äkkipikainen, heti hyökkäävä saalistaja, vaan hyvinkin valikoiva, ja saattaa seurata jopa kahden tunnin ajan saaliikseen valitsemaansa eläintä. Kun se sitten hyökkää, on se toki tehokas, voimakas ja nopea. Mutta silläkin on eräs ylivoimainen vihollinen: ihminen.

valkohai

Valkohai on itse asiassa uhanalainen laji, eikä paljon paremmin mene muillakaan hailajeilla. Niitä pyydystetään ruoaksi, niiden leukoja myydään matkamuistoiksi, osa on vain yksinkertaisesti urheilukalastajien suosikkisaalista; voidaan jo puhua massateurastuksesta, ja mikä pahinta, se uhkaa merten ekosysteemiä kohtalokkaalla tavalla. Kolikolla on siis kääntöpuolensakin. Mutta totuuden nimissä: hait ovat hyökänneet myös ihmisten kimppuun. Ykkössijaa tässä suhteessa pitää hallussaan pelätty valkohai, ja sille niukasti häviävät kakkos- ja kolmossijalla olevat aggressiiviset hailajit, tiikerihai ja härkähai. Mistä oikein on kysymys, kun hai iskee ihmisen kimppuun, ja missä tällainen on todennäköisintä?

Haiden hyökkäykset

Nykyään kun ihmiset oleskelevat yhä enemmän rannoilla surffaten, uiden ja purjehtien, he myös viettävät enemmän aikaa vesillä, jotka aiemmin olivat ikään kuin haiden yksityisaluetta; niinpä onnettomuuksien mahdollisuus on kasvanut. Suurin todennäköisyys hain hyökkäykselle on Floridassa ja Australiassa, mutta haihavaintoja on tehty esimerkiksi Välimerellä, Skotlannin vesillä ja Alaskan rannikolla asti. Nyt täytyy ottaa huomioon se, että hain näköaisti on todella heikko; hyökkäykset johtuvat suurimmaksi osaksi siitä, että hai on luullut ihmistä vaikkapa hylkeeksi tai muuksi saaliseläimekseen. Sen sijaan hailla on hyvä kuuloaisti, ja kun ihmiset uimarannoilla pitävät kovaa ääntä, se houkuttelee haita rannan läheisyyteen. Usein kun hai sitten hyökkää, sen ensimmäinen purenta on yleensä “tarkistus”.

Aivan kuin ihminen syödessään, se ottaa ensin maistiaisen ja päättää sitten onko saalis syömäkelpoinen; hai ei jostain syystä oikein pidä ihmisen mausta, joten monesti se ensi puraisun jälkeen sylkee hänet suustaan. Valitettava ongelma on se, ettei hai maista vain pikkuriikkisen; uhrin kannalta huonoa on, että hain purenta on niin massiivinen, että usein ihminen kuolee vammoista johtuvaan sokkiin ja verenvuotoon. Onneksi useimmat haiden hyökkäykset eivät ole vakavia. Vuosittain koko maailmassa hain hyökkäyksiä on kirjattu tapahtuviksi 50-80, ja niistä kohtalokkaaksi muodostuu vain muutama. Toki lukujen tarkkuutta voi hämärtää se, että kaikkia hyökkäyksiä ei välttämättä saada selville; ihmiset vain “katoavat”, syrjäseuduilta ei tieto välity välttämättä ollenkaan, tai hyökkäyksistä yksinkertaisesti vaietaan koska pelätään huonoa julkisuutta tai paniikin syntymistä.

Lopuksi pari tilastoesimerkkiä, jotta saadaan asioita mittasuhteeseen. Jokaista hain pureman uhriksi joutuvaa ihmistä kohti on 25 sellaista, joka joutuu newyorkilaisen puremaksi. Floridassa, joka on haihyökkäysten suhteen yksi pahimmista paikoista, salama iskee ihmiseen 6 kertaa useammin kuin hai käy kimppuun. Australiassa hain puremia enemmän ihmisiä kuolee ampiaisenpistoihin. Ja ihmisiä kuolee maailmassa enemmän syötyään itse haita, esimerkiksi myrkytyksiin, kuin jouduttuaan hain syömäksi! Totta on, että tämä tilastonikkarointi ei lohduta sellaista, jonka läheinen on joutunut hain hyökkäyksen kohteeksi. Joten veden äärellä ollaan aina varovaisia, ei yliarvioida omia kykyjä tai aliarvioida haita – ja noudatetaan koko ajan viranomaisten antamia neuvoja ja varoituksia.