Valkohai

Valkohai on maailman kookkain petokala ja samalla yksi suurimmista ruskokaloista. Valkohai voi kasvaa jopa kuuden metrin pituiseksi ja kahden tonnin painoiseksi. Se voi elää jopa 70-vuotiaaksi saakka. Tämä valtamerien yksineläjäpeto elää pääosin avomerellä Karibianmeressä, Tyynessämeressä ja Intian valtameressä. Valkohaita on tavattu erityisesti Australian, Etelä-Afrikan, Floridan, Kalifornian ja Meksikon rannikoilta. Sen elinympäristöön kuuluvat kuitenkin kaikki trooppisten ja lauhkeiden ilmastovyöhykkeiden meret, joiden veden lämpötila on 12–24°C. Valkohaita on havaittu myös Välimeressä, Japaninmeressä ja Etelä-Kiinan meressä. Ne pysyttelevät yleensä lähellä pintaa, mutta niiden tiedetään voivan sukeltaa jopa 1 280 metrin syvyyteen.

Ravinto

Kuten useimmat muut hailajit, valkohai on lihansyöjä. Sen pääasialliseen ruokavalioon kuuluu muun muassa tonnikala, rausku, pyöriäiset, merinorsu, hylkeet, merilinnut, merileijona, merisaukko, merikilpikonnat ja luukalat. Suuret valkohait saattavat saalistaa myös muita hailajeja. Myös kuolleiden valaiden haaskat ovat tärkeä ravinnonlähde valkohaille valaanrasvan sisältämän hyvin suuren energiamäärän vuoksi. Pienemmät hait saalistavat pääasiassa kaloja, sillä niiden leuat eivät kestä isomman saaliin käsittelyä, ennen kuin hai on kasvanut noin kolmen metrin pituiseksi.

Valkohai on hyvin valikoiva saalistaja, ja se saattaa vaania ja seurata saalistaan jopa kahden tunnin ajan ennen hyökkäystään. Valkohait saalistavat tyypillisesti vedenpinnalla tai sen läheisyydessä uivia eläimiä. Hai hyökkää saalinsa kimppuun alhaalta ja syöksyy valtavalla voimalla kohti saalistaan. Hyökätessään kalojen ja hylkeiden kimppuun valkohai tähtää hyökkäyksensä kohteensa evään, jolloin eläin menettää uimakykynsä ja kuolee nopeasti sokkiin tai verenhukkaan. Saadessaan saaliinsa hampaisiinsa valkohai repii sen terävillä hampaillaan kappaleiksi.

Valkohait saalistavat yleensä aamuisin enintään kaksi tuntia auringonnousun jälkeen, kun näkyvyys on heikko. Hai hyökkää aurinko selkäpuolellaan. Valkohai saalistaa 55 % onnistumisprosentilla kahden ensimmäisen tunnin aikana auringonnoususta ja noin 40 % onnistumisprosentilla saalistusajan viimeisinä hetkinä myöhemmin aamulla.

Hait löytävät kuolleiden valaiden ruhot tuulen mukana levinneiden kemikaalien ja tuoksujen perusteella. Hait syövät ensin valaan pyrstön ja ryhtyvät tutkimaan hitaasti ruhoa. Valkohait valitsevat runsaasti valaanrasvaa sisältävän kohdan ja repivät irti palasia ruhosta terävillä hampaillaan sivusuuntaisella päänliikkeellä. Paloitellessaan valaan ruhoa hait eivät pyöräytä silmiään kiinni suojatakseen niitä kuten ne tekevät normaalissa pintahyökkäyksessä. Hait saattavat repiä irti palasia ja siirtyä seuraavaan kohtaan, mahdollisesti etsiäkseen energiatiheämpiä kohtia valaanrasvasta käyttäen apumaan hammasrivistössään olevia reseptoreja. Ahmittuaan ruhoa tuntikausia hait muuttuvat uneliaan oloisiksi, ne saattavat yrittää purra ruhosta irti palasia onnistumatta siinä ja törmäillä toisiinsa ilman aggressiota.

Lisääntyminen

Valkohaiden oletettiin aiemmin saavuttavan sukukypsyyden noin 15 vuoden iässä, mutta nykyään uskotaan, että siihen kuluu huomattavasti pidempi aika. Urokset saavuttavat sukukypsyyden 26 vuoden iässä ja naarailla tähän kuluu jopa 33 vuotta. Alun perin valkohaiden eliniäksi arvioitiin yli 30 vuotta, mutta nykytutkimusten mukaan valkohait voivat elää yli 70 vuotta vanhoiksi. Tutkimuksessa käytettyjen näytteiden perusteella selkärangan kasvurenkaista arvioitiin vanhimman uroksen iäksi 73 vuotta ja naaraan 40 vuotta. Valkohaiden myöhäinen sukukypsyys ja vähäinen lisääntymistahti tekevät valkohaista alttiin ympäristön muutoksille ja esimerkiksi ylikalastamiselle.

Valkohaiden lisääntymiskäyttäytymisestä tiedetään hyvin vähän. On mahdollista, että valaiden haaskat ovat tärkeä kohtaamispaikka sukukypsille yksilöille parittelua varten. Valkohain poikasen syntymää ei ole koskaan päästy todistamaan, mutta raskaana olevia naaraita on tutkittu. Valkohait lisääntyvät ovovivipaarisesti, jolloin naaraan kohdussa olevan hedelmöittyneen munan ympärille kasvaa ohut kalvo, ja muna jatkaa kehittymistään emon kohdussa. Alkionkehityksen lopuksi poikanen kuoriutuu munasta ja poistuu emon ruumiista pienine ruskuaisvarastoineen. Valkohain kantoaika on 11 kuukautta. Hain voimakkaat leuat alkavat kehittyä ensimmäisen kuukauden aikana.