Merikilpikonnien kaunis elämä

Merikilpikonnien kaunis elämä

Merikilpikonnat eivät pitkään asustele samoissa maisemissa. Joka kausi merikilpikonnien naaraat vaihtavat elinpaikkaa ennen kuin nousevat rannalle munimaan. Välillä ne tekevät tuhansia kilometrejä pitkiä matkoja päästäkseen vain niiden tiedossa oleviin paikkoihin, mutta miksi ne eivät yritä löytää turvallista ja sopivaa paikkaa muualta ja suhteellisen läheltä?

Kotimaan Tunne

Tai kotivesien tunne, kuka miten tykkää sanoa. Yllättäen selvisi, että merikilpikonnien tekemät matkat eivät olekaan turhia ja niillä on aina tarkoitus. Kyse on siitä, että merikilpikonnat munivat vain niissä paikoissa, joissa ovat aikoja sitten itse nähneet maailman ensimmäisen kerran. Aikamoinen kotimaan tunne, vai mitä? Esimerkiksi Brasilian rantojen läheisyydessä asustelevat merikilpikonnat lähtevät munimaan aina keskelle Atlanttia Ascension-nimisen saaren rannoille, minne on matkaa reippaat 2200 kilometriä Atlantin valtameren vesiä pitkin. Biologit eivät ole tähän päivään saakka saaneet selville, miten merikilpikonnat löytävät kotipaikkansa, mutta vain kotipaikassa ne suostuvat munimaan. Bastardikilpikonnien munimispaikkaa etsittiin hyvinkin pitkään ennen kuin selvitettiin, että koko Atlantin bastardikilpikonnat lähtevät munimaan aina Meksikoon, missä heidän kotipaikkana on noin 90 mailia pitkä ja täysin asumaton rantaviiva. Rancho Nuevo -nimisen kylän asukkaat näkevät joka vuosi uskomattoman maiseman, jolloin merestä nousee rannalle tuhansia kilpikonnia ja he kaikki alkavat kaivaa kuoppia munilleen. Vielä jonkun ajan päästä ranta täyttyy pienillä vasta kuoriutuneilla kilpikonnilla, joiden kömpelöt liikkeet aiheuttavat kaunista melua ympäristöön.

Kookkaita Otuksia

Suurin kilpikonna ei ole selviytynyt aikoihimme asti ja laji kuoli sukupuuttoon. Kyse on Archelon ischyros -nimisestä jättiläisestä, joka oli voinut kasvaa jopa neljä metriä pitkäksi ja jonka paino on ollut yli kaksi tonnia. Tämän kilpikonnan lihasta tykkäsivät jo muinaiset ihmiset, jotka auttoivat lajin tuhoutumista säännöllisellä kilpikonnien pyydystämisellään.

Tänä päivänä elävistä merikilpikonnista suurin on merinahkakilpikonna, joka löysi paikkansa planeetaltamme jo yli sata miljoonaa vuotta sitten eli se on vanhempi planeetan asukas kuin ihminen. Nämä kilpikonnat ovat erittäin uhanalaisia ja niitä voidaan nähdä Atlantin valtameren lämpimissä vesissä, Intian valtameren syvyyksissä ja Tyynellämerellä Uusi-Seelannin rannikoiden läheisyydessä. Merinahkakilpikonnan paino voi olla yli puoli tonnia ja kuoren läpimitta voi saavuttaa jopa kaksi metriä. Evien välinen etäisyys on maksimissaan vajaat kolme metriä. Merinahkakilpikonna ei ole yhtä hyvä nopeassa uinnissa kuin muut merikilpikonnat, mutta sen kilpi ei täyty koskaan simpukoilla eikä merilevillä: tämä selittyy juuri sillä nahalla, joka peittää merinahkakilpikonnan ja joka erittää antibiootin kaltaista ainetta. Vedessä merinahkakilpikonna liikkuu sulavasti, mutta maassa se on melko kömpelö ja avuton. Joskus on sattunut tapauksia, jolloin merinahkakilpikonna lähti liian kauas mereltä ja kuoli rannalle, koska ei päässyt takaisin.

Upeaa Nähtävää

Merikilpikonnia pystyy näkemään muutamassa paikassa ilman mitään okeanariumissa käyntejä. Näitä paikkoja ovat tietysti kuuluisa kilpikonnakoti Galápagossaaret, minne voi matkustaa joko erikseen tai vaikka Etelä-Amerikan matkan aikana; Kreikan Zakynthos-saari, jossa voidaan nähdä caretta-caretta -kilpikonnia; Pohjois-Kypros, jossa caretta-caretta -kilpikonnien lisäksi nähdään välillä muitakin merikilpikonnalajeja leikkimässä värikkäiden kalojen kanssa; edellä mainittu Rancho Nuevo Meksikossa ja Seyshellien saari nimeltään Bird, jossa nähdään sekä erilaisia lintuja että useampia merikilpikonnalajeja.

Zakynthos
Zakynthos

Jos ollaan päädytty ihmettelemään merikilpikonnien elämää luonnollisissa olosuhteissa, muutama nyrkkisääntö kannattaa muistaa aina. Merikilpikonnia, niin kuin kaikkia muitakin villieläimiä, ei saa häiritä. Ei tarvitse huutaa eikä heiluttaa käsiä liikaa. Koskaan ei lähdetä karkaavan kilpikonnan perässä eikä yritetä säikäyttää merikilpikonnaa: se voi purra niin vihasta kuin säikähdyksestäkin, ja ison kilpikonnan purema on kyllä vähintään kivulias ja enintään voi maksaa kämmenen verran. Mahtavia merikilpikonnakokemuksia.