Nykyajan merirosvous osa 2

Nykyajan merirosvous osa 2

Kuten edellisessä kirjoituksessa todettiin, merirosvous on läsnä myös nykymaailmassamme ja joissakin paikoissa se on ehtinyt muodostua jo melkein ratkaisemattomaksi haasteeksi. Tänä päivänä erityisen vaarallisina alueina pidetään Guinean- ja Adeninlahtea, Malakan lahtea sekä Etelä-Kiinan merta. Siellä merirosvoustoiminnan mahdollistaa useampi tekijä: poliittinen epästabiilius näiden vesistöjen rannikoilla olevissa valtioissa, lukuisat merirosvoystävälliset rantapalvelut ja suojapaikat sekä runsas laivaliikenne kyseisissä vesistöissä. Merirosvojen saamat saaliit ovat useimmiten melko suuria, mikä sallii merirosvouden kehittymisen ja nopeiden alusten sekä aseiden ja digitaalisten laitteiden hankinnan.

Taistelu Merirosvoutta Vastaan On Haasteellista

Merirosvousongelmaan on yritetty puuttua jo useita vuosia. Aikaisemmin, kun maiden välinen kommunikaatio oli huonompaa eikä ihmisen elämä maksanut penniäkään, merirosvoutta saatettiin jopa kannattaa: esimerkiksi Englannin, Ranskan ja Espanjan kuninkaat jakoivat kaapparikirjeitä useille merirosvoryhmille laillistaen näin niiden toimintaa. Tänä päivänä tällainen käytäntö ei enää päde, kun ihmisten elämistä pidetään enemmän huolta ja jokaisesta kuolemasta voi syntyä poliittinen konflikti. Merirosvoutta pidetään melkein yhtä huonona ilmiönä kuin terrorismia, ja sitä se osin onkin: järjestäytynyttä rikollisuutta, joka vie toisten rahoja ja toisten elämiä aseiden avulla.

Taistelu Merirosvoutta Vastaan On Haasteellista
Taistelu Merirosvoutta Vastaan On Haasteellista

Haasteita siinä kuitenkin on, sillä muuten merirosvoja ei olisi enää olemassakaan. Erilaisten maiden sotalaivastot eivät sovi taisteluun merirosvoutta vastaan, sillä merirosvot käyttävät yleensä pieniä ja nopea kulkuisia aluksia, joita sotalaivoja rakennettaessa ei edes huomioida mahdollisena uhkana ja kohteena. Lisäksi haasteita on olemassa myös juridisia ja poliittisia.

Ensinnäkin on täysin epäselvää, minkä maan lakia tulisi noudattaa niiden merirosvojen suhteen, jotka saatiin kiinni kansainvälisillä vesillä. Keskiajalla, jos merirosvolla ei ollut kaapparikirjettä oman maan hallitsijalta, hänet hirtettiin saman tien, mutta tänä päivänä se ei enää käy. Nykyaikana, kun merirosvoryhmä otetaan kiinni, se joko vapautetaan – varsinkin siinä tapauksessa, kun aseet on ehditty heittää mereen – tai luovutetaan sille valtiolle, jonka kansalaisia ryhmän jäsenet ovat. Siellä he hyvin todennäköisesti pääsevät vapaiksi melkein heti: Somalia on siitä selkeä esimerkki ja siinä on selitys siitä, minkä takia eri maiden sisäiset poliittiset haasteet häiritsevät merirosvoustoiminnan lopettamista. He pelastuvat korruptiolla, sillä heillä on varaa maksaa itsensä oikeudelta pois, tai ovat itse oman maan valtaa – niin kuin Italian mafia sen parhaina aikoina.Toinen haaste on enemmän juridinen kuin poliittinen. Pointti on siinä, että maa, jolle virallisesti kuuluu joku laiva eli maa, jonka lipun alla laiva kulkee, on useimmiten sivullinen koko hommassa eikä ole kiinnostunut asiasta lainkaan, joten siltä ei odoteta rahallista eikä sotilaallista apua. Tämän takia merirosvohyökkäys tulee laivanomistajan ongelmaksi, jolla ei välttämättä ole myöskään rahaa eikä keinoja auttaa oma laiva merirosvojen käsistä pois. Miehistö ei kiinnosta taas ketään: hyvin usein esimerkiksi Panaman lipun alla matkustava laiva voi olla jonkun Euroopan maan yrityksen omistuksessa, ja miehistöön voi kuulua eri maiden kansalaisia maailman eri puolilta. Sen takia, että asiasta ei ole kiinnostunut kukaan muu kuin tavaraa toimittava eli laivaa vuokraava yritys, lunnasrahojen maksaminen jää ainoaksi keinoksi vapauttaa laiva ja miehistö.

Nykyinen merenkulku pitää sisällään paljon erilaisia haasteita ja tiettyjä sääntöjä. Yksi säännöistä on se, että kukaan miehistöstä ei saa nousta laivalle eikä muutenkaan olla töissä aseistettuna. Tavallisilla kauppa-aluksilla ei siis ole koskaan aseita. Tänä päivänä on olemassa erilaisia keinoja suojautua merirosvoilta ja ennalta ehkäistä laivan takavarikointi, ja ne opetetaan melkein kaikissa maissa kaikille kansainvälisille merimiehille – mutta edelleen, tilanne jää aina miehistön ja laivan vuokraajan käsiin. Kaikki nämä suojatoimenpiteet ovat luotu ennalta ehkäisemään merirosvojen hyökkäämistä ja pelastautumaan siinä tilanteessa, kun rosvot ovat jo päässeet alukselle. Tarkemmin seuraavassa postauksessa!