Nykyajan merirosvous osa 1

Nykyajan merirosvous

Merirosvous on ollut olemassa jo vuosituhansia – siitä lähtien, kun ensimmäiset alukset laskettiin merelle. Yleensä merirosvous tuo mieleen merirosvojen romantiikkaa, komeita laivoja, rannalla odottavia kaunottaria ja kultaa. Nämä ennakkoluulot ovat peräisin enimmäkseen kaunokirjallisuudesta, jossa merirosvoja eli piraatteja romantisoitiin ja heidän elämäntavastaan kuviteltiin vapaata ja rikasta. Tosiasiassa historiassakin merirosvot olivat vastuullista kansaa, sillä elokuvakohtauksista poiketen merenkulku ei ole niin helppoa kuin siellä yleensä näytetään: merirosvoilla piti niin kuin kaikilla muillakin merenkulkijoilla olla laiva, kapteeni, miehistö, ranta- ja satamapalvelut, aseet, ruoka ja niin edelleen. Rannalla tapahtuva toiminta on ollut aina tärkeä osa merirosvoutta: saadut rikkaudet piti myydä jonnekin, ja satamakauppiaat olivat aina osassa merirosvojen kanssa – tavaraa ei siis myyty mitenkään helposti, jos se ei sopinut omaan käyttöön, ja omaan käyttöön se on sopinut harvemmin: mikä merirosvolaivan miehistö olisi tarvinnut esimerkiksi useita kymmeniä tonneja silkkiä? Merirosvous on siis aina ollut ammatti, ja vaikka sen mahdollistama ammattiylpeys jää kyseenalaiseksi, merirosvoudessa pyörivät ihmiset olivat useimmiten tavallisia ihmisiä rohkeampia ja fiksumpia. Aikaisemmin harjoitettu kaapparitoiminta vahvistaa sen, että jopa erilaisten valtioiden hallitsijat hyväksyivät merirosvojen korkean merenkulkuosaamistason ja jakoivat heille kaapparikirjeitä eli virallisia lupia ryöstää vihollisten aluksia.

Vanhat Periaatteet, Nykyaikainen Varustus

Tämän päivän merirosvous ei poikkea keskiajan ja sitä edeltävien kausien merirosvoudesta sen perusperiaatteilla ja pelisäännöillä. Kaikkea tapahtuu samalla käytännöllä: alukselle nousee aseistettu merirosvoryhmä, jonka ollessa vahvempi juuri sattuneessa tilanteessa se joko ryöstää laivan tai vaatii vapautusmaksua. Tekniikka ja aseet ovat tosin jo täysin eri luokkaa. Aikaisemmin käytetyt kylmäaseet ja ruutitykit eivät ole enää nykyaikaa, ja hyvin ison osan merirosvojen varustuksesta muodostaa digitaalinen tekniikka, jonka avulla merirosvot voivat paikantaa aluksia ja saada tietoa sekä niiden kulkuaikataulusta että kuljetettavasta kuormasta. Aseet ovat usein kone- ja tarkkuuskiväärejä, ja merirosvojen hankkimat tulot mahdollistavat heidän aseistuksen kehittymisen aina entistä korkeammalle tasolle. Se, mikä poikkeaa keskiajan merirosvoustoiminnasta merkittävästi, on merirosvojen käyttämät alukset: aikaisemmin ne olivat isoja laivoja, kun tänä päivänä merirosvot suosivat pieniä ja nopeakulkuisia aluksia.

Kuuluisia Merirosvousalueita

Nykyajan kuuluisimpia merirosvousalueita lienee Afrikan sarvi, joka oli huipussaan vuonna 2008. Tuon vuoden loppukesällä Afrikan sarvi todettiin olevan vaarallisin merenkulkualue koko maailmassa, ja monet kauppalaivat esimerkiksi Kiinasta Eurooppaan kiersivätkin mannerta luonnon olosuhteiltaan vaativamman reitin kautta eli Jäämeren kauppareittiä pitkin. Afrikan sarven merirosvous onkin ainutlaatuinen ilmiö, kun Somaliassa tapahtuneen sisällissodan aiheuttamat seuraukset veivät kansalta tuloja ja suojaa. Entiset kalastajat eivät enää pystyneetkään saamaan tulojaan meren antimista, sillä moni ulkomaalainen laiva dumppasi ongelmajätteitä Somalian merialueelle ja sen meren osan monimuotoisuus on kärsinyt asiasta merkittävästi vain muutaman vuoden aikana. Suurin osa näistä merirosvoista onkin aloittanut meriuransa kalastajana, ja tämän päivän tilannetta voi rinnastaa italialaiseen mafiaan: se on hyvin tarkkaan järjestäytynyttä rikollista toimintaa, jossa pyörii vaikutusvaltaisia liikemiehiä ja johon osallistuu niitä ihmisiä, jotka selittävät merirosvoustoimintansa luonnosta huolehtimisella sekä Somalian kansan puolustamisella. Usein he kutsuvatkin lunnasrahoja sakoiksi, joita maksaa jokainen alus.

Kuuluisia Merirosvousalueita
Kuuluisia Merirosvousalueita

Maantieteellisesti merirosvousongelma on monessa maassa ajankohtainen. Seuraavassa kirjoituksessa kerromme, missä maissa merirosvous on muodostunut kokonaiseksi haasteeksi ja miten sitä on yritetty ratkaista – tosin joissakin maissa merirosvousongelmaan ei edes puututa. Ennen kuin lähdetään leimaamaan merirosvoja terroristeiksi ja vangittaviksi rikollisiksi, mietitään seuraavaa: monessa maassa merirosvot pyytävät paikallisväeltä investointeja – rahaa, aseita, pieniä aluksia tai muuta tarpeellista tavaraa – ja lupaavat heille osan saaliistaan. Tähän päivään saakka tavallisilta ihmisiltä ei ole ollut vielä yhtään valitusta siitä, että merirosvot pettäisivät. En osaa edes itse sanoa, miten tähän pitäisi suhtautua, mutta fakta on vaan olemassa. Tavataan seuraavilla sivuilla!