Saman valtameren eri rannat osa 2

Saman valtameren eri rannat osa 2

Edellisessä postauksessa kerroin omista ensimmäisistä kokemuksistani Atlantin valtameren upeilla Karibian rannoilla, jotka saivat minut rakastumaan valtamereen täysin. Näiden lomien jälkeen en ole kuitenkaan käynyt kuin Yhdysvaltojen aavikoissa, kanjoneissa ja niin tutuissa Karjalan metsissä, ja joskus oli aika palata valtameren rannoille jälleen kerran. Itse asiassa, suunnitelmissa ei ollut mitään valtamereen liittyvää vaan kokonainen Euroopan kiertomatka moottoripyörällä, mutta Atlantista tuli loppujen lopuksi matkan huippukohta.

Wales Toi Odottamattomuuksia

Yleensä puhumme Englannin matkoista, kun olemme suuntaamassa Iso-Britannian saarelle. Wales on yksi Yhdistyneen kuningaskunnan osavaltioista ja se sijaitseekin samalla saarella Englannin kanssa, joten miksi pitäisi käyttää sen erikoista nimeä? Omasta mielestäni sille on nyt kuitenkin syy. Olin jättämässä Lontoon taakseni perinteisen sateisena päivänä ja näkyvyys oli parhaillaan parikymmentä metriä: rankkasade ja mereltä tuleva tuuli olivat yhdessä päässeet luomaan sellaisen myrskyn, jonka aikana normaali ihminen ei ajaisi edes autolla. Meikäläisen moottoripyörä kulki hyvin märällä asfaltilla ja kaikki ajatukseni olivat pyörineet tulen ympärillä: mistä sitä saisi? Loppujen lopuksi päädyin leirintäalueelle, jonka ystävälliset omistajat vuokrasivat käyttööni teltan, jossa on ollut tulisija, ja antoivat opastusta jatkomatkaan, minne kannattaa suunnata seuraavana päivänä – ja myrsky oli jo loppumassa. Kuinka kiitollinen olen näille ihmisille vieläkin!

Wales Toi Odottamattomuuksia
Wales Toi Odottamattomuuksia

Wales on mahtava maastomaisemiltaan, mutta sen parhaat maisemat löytyvät Atlantin valtameren rannikolta. Ajelin aurinkoista maantietä ja navigaattorin näytöstä näkyi, että kohta tulen ajamaan rannikkoreittiä, ja sitä odotin innollani – ja syystäkin. Atlantin valtameren läheisyys, suolainen ilma ja aurinkoinen päivä nostivat mielialaa merkittävästi ja odotukset olivat kovia, ja ensimmäinen näkemäni ranta on ollut pienessä kaupungissa nimeltään Swansea. Sen jälkeen koko reittini muuttui rannikkomaiseksi: liian kauas valtamereltä lähteminen ei tuntunut ollenkaan luonnolliselta ja kiersin sekä Irlannin että Skotlannin pääosin rantaa pitkin. Skotlannissa Atlantin valtameri on ollut niin kirkas ja rannat olivat niin hienoja, että voisin kuvitella olevani Karibian rannoilla jälleen kerran, mutta sää muistutti oikeasta sijainnistani noin kymmenen asteen ilmalämpötilalla. Pakko on sanoa, että jossain vaiheessa lähdin peseytymään valtamereen, sillä olin kierrellyt Pohjois-Skotlantia jo kolme päivää ja suihku oli olemassa vain unelmissani, ja siinä valtameri on tehnyt hommansa: veden lämpötila näillä rannikoilla on alle kymmenen astetta ja auringon paisteessa voi ehkä ottaa takin hetkeksi pois, mutta peseytyminen valtameressä… No, se oli oma valintani. Kylmässä suolaisessa vedessä saippua toimii kuitenkin paremmin kuin lämpimässä, joten hommassa menestyttiin. Jos tänä päivänä minun olisi pitänyt toistaa sama toimenpide, lähtisin toistamaan. Atlantin valtameri onkin yksi merkittävimmistä Iso-Britannian saariston nähtävyyksistä, ja sen rantaviiva vaihtelee välillä lyhyilläkin etäisyyksillä aika paljon. Nämä sateiset saaret ovat hyvä paikka jatkaa tutustumista Atlantin valtamereen, kun aikaisemmin ollaan jo käyty lämpimämmässä ympäristössä Atlantin ystävällisempiä rantoja ihmettelemässä.

Norjan Merimaisemat Huimaavat Päätä

Jonkun aikaa olin taas menossa muuta kuin Atlantin valtameren rannikkoa: Hollanti, Saksa, Tanska, jossa valtamerelle oli kuitenkin myös hyvät näkymät, Ruotsi, jonka maanteitä kuljin hyvin nopeasti, ja lopuksi Norja, jonka ajoin Oslosta länteen rannikolle ja jatkoin rannikkoreittiä Nordkapille saakka. Mitkä maisemat! Norja voi tuntua hyvin epäystävälliseltä maalta, jos sinne eksyy huonolla säällä, ja näin minulle kävi. Koko ajan satoi vettä, oli sumua, tuulta ja ilman lämpötila on pyörinyt kolmen celsiusasteen molemmin puolin, kunnes jätin Norjan upeat vuoristot ja fjordit taakseni ja päädyin taas Atlantin valtameren rannikoille. Norjan ylpeytenä toimiva maantie nimeltään Atlantic Ocean Road ja sitä seuraavat merimaisemat, Lofooteilla kulkevat pikkutiet ja Atlantin upeat hiekkarannat sielläkin, tuuliset polut ja käsittämättömän kirkkaat vedet ovat paras mahdollinen kruunaus Atlantin rannikkomatkalle.

Atlantin valtameri on enemmän kuin vain valtameri – ainakin niille, ketkä oikeasti rakastavat merta. Yllättäen Tyynimeri ei tuntunut enää meikäläisen mielestä niin hienolta kuin Atlantti, joka on sekä erittäin hellä että kaunis – ja jonka rannikolle pääseminen on melko helppoa. Kun ajatellaan, että nyt halutaan merimaisemia eikä rantalomalle kuitenkaan tahdota lähteä, Atlantin valtameren rannikko tarjoaa mitä upeammat puitteet kaikille luonnon ystäville ja merimaisemia kaipaaville.