Sukeltajan riskejä osa 1

Sukeltajan riskejä

Edellisessä postauksessa puhuimme haiden hyökkäyksistä ja mureenoista, mutta näihin meren asukkaisiin sukeltajan tai snorklaajan riskit eivät valitettavasti rajoitu. Meressäkin voi tulla myrkytetyksi syömättä mitään ja koskematta mihinkään, jos sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan ja oma käyttäytyminen luonnon vedenalaisessa maailmassa on kyseenalaista. Vaarat kannattaa kuitenkin osata tunnistaa ja pitää ne mielessä, jos lähdetään seikkailumatkalle eikä perinteiselle rantalomalle viettämään aikaa meren rannalle rakennetussa uima-altaassa.

Myrkkyjä Ja Niiden Kantajia

Joskus meren pohjassa tai merivedessä asuvat eläimet tai kalat voivat tehdä ihmiselle pieniä haavoja, joiden mekaaninen merkitys on lähes olematonta. Isompi riski on myrkytys, ja varsinkin lämpimissä merissä se kannattaa pitää mielessä. Keihäsrauskut ovat yksi esimerkki myrkyllisistä meriolioista: ne ovat litteitä kaloja ja suosivat erilaisten laguunien sekä vähän suolaisten jokisuiden pohjia ja yleensä makaavat siellä rauhassa hiekka- tai mutakerroksen alla. Keihäsrausku ei hyökkää ihmisiin koskaan, mutta vahingossa tapahtunut astuminen sen päälle voi johtaa vakaviin seurauksiin. Keihäsrausku on muodoltaan pyöreä ja litteä ja sillä on olemassa pitkä pyrstö, jonka päässä on piikki – ja juuri tällä piikillä se hyökkää. Piikin tekemä haava on muutenkin aika vakava, mutta sen lisäksi piikkiä peittää myrkkykerros. Myrkky aiheuttaa kovaa kipua ja lääkärihoitoon täytyy hakeutua tällaisen tapauksen jälkeen heti kun mahdollista. Isoimmat keihäsrauskut voivat kasvaa jopa kaksi metriä isoiksi, joten niiden varominen kyllä kannattaa.

Myrkkyjä Ja Niiden Kantajia
Myrkkyjä Ja Niiden Kantajia

Siipisimppu on taas sellainen kala, jota jokainen mereen sukeltanut haluaisi koskettaa sen kauneuden takia. Siipisimppu on erikoinen niin väritykseltään kuin muodoiltaan: sen pyrstö ja selkä- sekä sivuevät koostuvat pitkistä ja näyttävistä piikeistä, ja isoimmat otukset voivat kasvaa noin puoli metriä pitkiksi. Siipisimput elävät koralliriuttojen läheisyydessä Tyynessämeressä ja Intian valtameressä ja syövät pienempiä kaloja, mutta siihen ne eivät käytä piikkejä vaan ne on olemassa vain puolustusta varten. Kun siipisimppua tullaan häiritsemään paljain käsin, sen piikit ovat hyvin nopeasti varomattoman sukeltajan ihossa kiinni ja silloin ollaan jo myrkytettynä. Välillä siipisimpun myrkky on johtanut kuolemaan, mutta useimmiten ollaan onneksi pärjätty hakeutumalla hoitoon. Siipisimppu on nimittäin mahtava esimerkki siitä, miten meressä kannattaa käyttäytyä: kun sen luonnollisia asukkaita ei häiritä, kaikki sujuu paremmin.

Suurin osa merikäärmeistä pitää sisällään myös myrkkyyn liittyviä tarinoita. Onneksi merikäärmeiden suu ei ole koskaan tarpeeksi iso syömään ihmisen ruumiin osia, mutta merikäärmeen purema kalamiehen sormessa ei ole mikään lasten leikki ja siinä on vakava syy hakeutua taas hoitoon. Yleensä merikäärmeriski koskee eniten juuri kalamiehiä, kun he nostavat verkkoja merestä: silloin heidän pitää olla hyvin tarkkana siitä, että verkkoon ei ole joutunut käärmeitä. Merikäärmeen tunnistaa kirkkaista väreistä ja litteästä pyrstöstä sekä tietysti sen yleismuodosta.

Valtameri houkuttelee meitä kauneudellaan, mutta sen kauneus voi olla vaarallista ja useimmiten sellaista se onkin, varsinkin kun puhutaan lämpimistä meristä. Meduusatkin ovat kauniita, mutta niistä olemme kuitenkin jo ehtineet oppia, että niitä ei saisi koskettaa. Välillä lämpimän meren pinnalla voidaan nähdä kelluva kaunis kupla, joka on kooltaan ilmapallon kokoinen. Siitä laskeutuu meren syvyyksiin useita sinisiä lonkeroita ja kyse on portugalinsotalaivasta – mutta ei metallisesta vaan oikeasta elävästä merieläimestä. Sen koskettaminen aiheuttaa vakavia seurauksia: polttavia haavoja ja myrkytystä. Portugalinsotalaiva voi ulottua lonkeroillaan jopa 30 metrin etäisyydelle, joten verkkojen kanssa työskennellessä lämpimällä merellä tarkkuutta pitää olla enemmän kuin Suomen järvissä.

Seuraavassa kirjoituksessa jatkamme vielä vähän sukeltajien ja snorklaajien riskeistä, niiden ennalta ehkäisemisestä sekä erilaisista kauniista, mutta vaarallisista valtameren saloista. Lisäksi tulemme pohtimaan vähän omaakin käyttäytymistämme – niin meressä kuin muuallakin luonnossa.